Sivut

tiistai 9. joulukuuta 2014

B-pennut neljä viikkoa

Niin on tullut kuukausi täyteen pienillä. Ensimmäiset pari viikkoa meni ihmetellessä huimaa kasvua ja kehitystä pentulaatikossa, eikä ihmettely ole hidastunut sittemmin. Riiviöiden alut juoksevat, painivat ja heiluttavat jatkuvasti häntää. Olipa yksi jo kokeilemassa verhoja vetolelunakin. Painoa neliviikkoisilla on 1,4-1,7 kg.






Tänään saatiin myös pennuista viralliset 4-viikkois passikuvat:

Jalo

Jalo
Arvo

Arvo
Tyyne

Tyyne

Aarre
Aarre

Sulo
Sulo
Iiris on hoitanut pentuja aivan esimerkillisesti ja äärimmäisen kärsivällisesti. Vihdoin se heltyi myös antamaan Ansan leikkiä pentujen kanssa. 


torstai 13. marraskuuta 2014

Pennuntuoksua

Odottavan aika oli tällä kertaa 61 päivää, aivan kuten äitillänsäkin molemmissa pentueissaan, ja odotus palkittiin 8.11. viiden ihanan pennun syntymällä. Synnytys meni todella hienosti, alkoi aamupäivällä ja kesti yhteensä kolme tuntia. Iiris hoiti synnytyksen esimerkillisesti ja on hyvin huolehtiva ja tunnollinen äiti. Ensimmäinen viikko on sujunut hyvin, ja kaikki ovat keränneet tasaisesti painoa, kohta hätistellään puolen kilon rajaa.

Tässä he ovat: B-pennut, 4u + 1n

Jalo
Arvo

Tyyne
Aarre
Sulo

torstai 16. lokakuuta 2014

Pentujen odotusta

Kutkuttava pentujen odotus on vallannut mielen. Pentuja on tulossa! Tiineys käytiin varmistamassa viime viikolla ultrassa, vaikka hyvin vahva aavistus siitä oli jo klinikalle astellessa. Ultrassa näkyi 3-4 pientä koiran alkua. Saa nähdä, montako sieltä putkahtaa, vielä on odotusaikaa runsaasti jäljellä. Äippäkoira voi hyvin, rennosti ja paksusti. 



Päivä 31

Päivä 36

Päivä 38

38 päivää sitten otettiin yhtä rennosti, mutta hieman kevyemmin:

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Hetkiä

Joskus sitä miettii, että voi kunpa olisin voinut tallentaa ja ikuistaa tuon hetken. Yksi näistä hetkistä oli eilen aamulla, kun siskon perhe oli yökylässä. Heräsin aamulla lasten sängyn vierestä uniseen pikkutytön ääneen, "älä Ansa herätä meitä" ja seuraavassa hetkessä Ansa hyppäsi pois sängyltä. Kello ei ollut omalla mittarillani juuri kukonlaulua enempää, joten päätin vielä jatkaa loikoilua, niin kauan kuin mahdollista. Huomasin, että Iiris makasi lasten sängyn reunalla jalat puoliksi reunalta roikkuen, mutta koska se ei häirinnyt ketään, sai sekin jatkaa aamuloikoiluaan siinä. Kummipoikani, 5 v, oli jo herännyt ja kun siinä välillä raotin silmiäni, sain todistaa lapsen ja koiran välistä hetkeä. Luottamusta molemmin puolin. Kummipoikani otti pehmolelun tyynykseen ja käpertyi Iiriksen viereen tätä hiljaa kaulasta silittäen. Siihen hetkeen oli mukava herätä, vaikka tätä en kummipojalleni kertonutkaan.






Koirat ja lapset pysäyttävät monesti tuollaisilla hetkillä. Helmi ja Maisa eivät ole pentuna ja nuorina tottuneet lapsiin ollenkaan, joten kun perheeseen alkoi lapsia siunaantua, oli koirien järkytys kova. Helmi ei ole koskaan hyväksynyt näiden pienten ihmisten olemassaoloa, mutta Maisan kasvamista lasten kanssa on ollut hieno seurata. Ansa on viisiviikkoisesta asti ollut naapuruston lasten pyörityksessä, joten eron lapsiin tottuneessa ja tottumattomissa koirissa on nähnyt selvästi. Maisan ensikohtaaminen juuri laitokselta kotiutuneen kummipoikani kanssa oli sille järkytys. En ollut koskaan kuullut enkä nähnyt sen haukkuvan niin paniikin vallassa, kuin se teki vauvan itkun ensi kertaa kuulleena. Sen jälkeen lapsia on perheeseen tullut kolme, joten Maisalla on ollut harjoittelemista eri-ikäisten ja -kokoisten lasten hyväksymisessä. Matka on ollut pitkä, joten vaikka nykytilanne Maisan ja lasten välillä onkin leppoisa, sykähdyttää silti jokainen Maisan osoittama hellyys lapsia kohtaan. Maisa säästelee lipaisuja vain tärkeille ihmisille ja tärkeisiin hetkiin. Itsekään en ole niitä montaa ikinä saanut. Eilen Maisa hyppäsi sohvalle siskoni viereen ja lipaisi hänen poskeansa ohimennen. Siskon nuorimmainen, 11 kk, istui lattialla jutellen ja leikkien. Maisa hyppäsi pian alas, lipaisi korvan takaa, toinen nopea lipaisu sohvalla istuneen kummipoikani nilkkaan, hyppy takaisin siskoni viereen ja lipaisu poskelle. Siinä oli vierestä seuranneella sydän pakahtua.





 

Koirat antavat sykähdyttäviä kokemuksia myös muualla. Kuinka ne reagoivat tilanteisiin odottamattomalla, järkevällä ja rauhallisella tavalla. Kohtaavat pelottavat tilanteet varmasti, ylittävät itsensä ja yllättävät omistajansa. Joskus energiaa pursuva vieteri istuu täysin hievahtamatta syliin ja nuolaisee poskelta vierivän kyyneleen. Virallinen kantani ja ymmärrykseni on, että koiria ei pidä inhimillistää. Joissain tilanteissa sen muistaminen on kuitenkin vaikeaa, varsinkin kun reagoinnin eron näkee koirien välillä. Ansa on koirista ainoa, joka tulee hiljaa viereen ja vain on, jos ihmisellä on jollain tapaa paha olla. Fannilla on myös samoja piirteitä. Muistan ikuisesti, kun edesmennyt vaarini oli viimeistä viikkoa kotonaan, ja Fanni hyppäsi sohvalle hänen viereensä, laski päänsä vaarini vatsan päälle ja oli aivan hiiskumatta ja aivan hiljaa.


Joskus se pakahtuva sydän on myös särkyä. Joskus sitä toivoo, että koira osaisi puhua.


Mutta toisaalta, ei sen tarvitse.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Sparkling brilliance

Tolkien ei ollut väärässä. Tässä tytössä on säkenöivää nerokkuutta. Sitä samaa tyyppiä, mitä tämän kennelin edellisessäkin polvessa on.

Cuenta's Idril - Iiris
Yhteinen nimittäjä näillä nerouden keskittymillä, Ansalla ja Iiriksellä, on Fanni (Tanzara Edelweiss). Olenkin erittäin kiitollinen ja iloinen, että sain niin kilttiä, kaunista ja tervettä koiraa käyttää kasvatustyössäni. Kiitos siitä kuuluu äitille ja isälle. Ja tietysti Fannin kasvattajalle Eilalle. Sitä olen vain monesti miettinyt, että miten Fanni onnistui paketoimaan nämä energiakimpaleet molempiin pentueisiinsa.

Cuenta's Esperanza - Ansa
Iiris ja Ansa
Ansa ja Iiris
Iiris ja Ansa
Ne just



Vaikka Ansasta ei tulekaan meidän tulevaisuuden toivojen äitiä, ei tulevaisuus silti näytä ollenkaan hassummalta. Iiriksessä on niitä ominaisuuksia, mistä Ansassakin pidän; se on äärimmäisen energinen, iloinen, hyväntuulinen ja vietikäs pieni suuri koira. Ansa lukee hieman herkemmin tunteita, mutta Iiris ei puolestaan koe remmissä tarvetta ilmoitella kenellekään mistään. Tai ylipäätään muuallakaan, se on melkolailla täysin hiljainen koira. Kotonaan Iiriksellä on kaverina työlinjainen malinoisuros, jonka se pitää kurissa ja nuhteessa, vaikka häviääkin koossa 20 cm ja 20 kg. Terrierin silmille ei hypitä.

Iiris Joensuussa 1 v
Iiris 1 v 5 kk
Kasvattaja on jatkanut samalla kookkaalla linjalla, kuten ennenkin ja pistänyt vielä vähän paremmaksi. Iiris on noin 42,5 cm ja reilu 10 kg, silti sillä on selvä nartun leima ja näyttää hyvin sopusuhtaiselta. Suunnitelmissa on ensi kesänä jatkaa Iiriksen tutustuttamista agilityn saloihin. Ensikosketuksen se on lajiin jo viime kesinä saanutkin.


Iiris säkenöi toivottavasti ylläolevaa energiaa ja elämäniloa seuraaviin Cuenta's bedlingtoneihin. Mikäli kaikin puolin terveeksi todetaan, tapaa Idril Tuorinsa tämän vuoden lopussa tai seuraavan alussa. Mikään kiire meillä ei kuitenkaan ole, joten mietitään urosta rauhassa.